Tervehdys kaikille.
Olen lokakuusta lähtien hääräillyt Voiminin taustajoukoissa. Olen Sanna, vanhustyön geronomi-opiskelija Metropolia AMK:sta. Aiemmalta koulutukseltani olen myös media-assistentti, tradenomi ja lähihoitaja. Osallistun Voiminissa markkinointiin, some-julkaisuihin sekä erilaisiin yrityksen taustatoimiin. Olen innoissani päästyäni mukaan mahtavaan Voiminin porukkaan ja edistämään iäkkäiden arkikuntoutuspalveluiden jalkautumista Suomeen.
Kerron hieman omasta näkemyksestäni arkikuntoutuksesta. Aihe on Suomessa vielä aika tuntematon, itsekään en ollut kuullut siitä aiemmin. Alkukosketukseni arkikuntoutukseen koin vasta muutama kuukausi sitten Sadun kautta. Arkikuntoutus käsitteenä tuntui aluksi vieraalta, mutta tutustuttuani asiaan innostuin. Ajattelin, että arkikuntoutus voisi olla yhteiskunnalle kustannustehokas keino ikärakenteen aiheuttamien kulujen minimoimisessa. Iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa koko ajan ja samalla työikäisten osuus kutistuu. Yhtälö on talouden näkökulmasta ongelmallinen. Näkemykseni mukaan tällä hetkellä yhteiskunta reagoi tilanteisiin jälkijunassa. Suunta ei vaikuta kovin toimivalta ja kustannustehokkaalta, miksei panostettaisi ennakointiin mieluummin? Arkikuntoutus olisi juuri tätä ennakointia, iäkkäiden toimintakyvyn riskin paikkojen kartoittamista ja niihin puuttumista ajoissa. Varhaisessa vaiheessa aloitettu intensiivinen ja lyhytkestoinen arkikuntoutus antaisi mahdollisuuden ylläpitää ja edistää ikäihmisten toimintakykyä ja itsenäisyyttä. Ilman toimintakyvyn vajausten riskinpaikkojen tunnistamista ja ennakoivaa kuntoutusta ikäihmiset ajautuvat yhä enemmän hoivapalveluiden puolelle. Samalla kustannukset kasvavat. Mielestäni jälkijättöistä reagointitapaa iäkkäiden kuntoutuksessa on jo kokeiltu laihoin tuloksin. Miksei panostettaisi kerralla kunnolla toisenlaiseen lähestymistapaan? Monissa muissa maissa arkikuntoutuksen malli on osoittanut toimivuutensa, ehkä pian on Suomenkin vuoro?