Terveyskeskuksen pitkäaikaishoito romahduttaa toimintakyvyn ja on kallista

Terveyskeskusten pitkäaikaishoidossa ikääntynyt saadaan vuodelevolla suhteellisen nopeasti liikuntakyvyttömäksi. Jos purkaisimme tarpeettoman terveyskeskuksen vuodeosastohoidon, niin säästäisimme noin 12 miljoonaa euroa vuodessa ja lisäksi ikääntyneiden toimintakyvyn romahtaminen voitaisi estää.

 

Ikääntyneen on tällä hetkellä suhteellisen helppo päästä ympärivuorokautiseen terveyskeskussairaalan vuodeosastohoitoon osassa Suomea.  Kyseistä kapasiteettia on niin paljon, että muuttotappion alueilla puhutaan jopa vanhuspulasta. Ruotsissa ja myös muualla Euroopassa tätä hoitomuotoa ei enää ole ja ikääntyneen kuntoutumista tuetaan pääosin seuraavan prosessin mukaisesti.

Kriisin jälkeen ikääntynyt joko kotiutuu tai siirtyy tarvitsemaansa jatkohoitoon kuntoutusyksikköön. Kriisihoito sairaalassa on rajoitettu Euroopassa 30 vuorokauteen jo 70-luvulta alkaen. Ruotsi otti rajoituksen otti käyttöön viimeisenä, vuonna 1992. Siirto akuuttihoidosta kuntoutusryhmään ja kuntoutukseen on siis pakollinen. Sen, sijoitetaanko ikääntynyt kuntoutukseen vai onko hän kykenevä jatkamaan itsenäistä elämää kotonaan tai palveluasunnossa tuettuna, arvioi erillinen arviointiryhmä. Tähän ei kuulu hoitavan yksikön edustajaa eikä vanhuspalveluja tuottavan yksikön edustajaa. Arvioinnissa ratkaisevaa on ikääntyneen toimintakyky ja hänen todennäköinen palautumisensa toimintakykyiseksi elämään itsenäisesti, tarvittaessa kotiin tuotavilla palveluilla tuettuna.

Tavallisimmin ikääntynyt siirtyy kuntoutuslaitokseen tai kuntoutusosastolle, joka on riippumaton hoito-osastoista. Kuntoutusjakson jälkeen päätetään jatkosta. Tavoitteena asuminen omassa kodissa tukipalveluin tai kodin siirtäminen palvelukortteliin rakennukseen, joka on erikseen ikääntyneitä varten. Pysyvä siirtyminen ympärivuorokautisen hoivan piiriin tai tehostettuun palveluasuntoon on tilanne, jossa kuntoutusyksikkö ei ole onnistunut tavoiteissa. Syynä voi olla vanhuksen lähtökunto tai kuntoutuksen epäonnistuminen. Kuntoutuksen laatua seurataan mittaamalla kuntoutetun toimintakyky esimerkiksi kuukauden kuluttua kuntoutusjakson päätyttyä. 

Suomalainen järjestelmä poikkeaa edellä olevasta siten, että hoitava laitos (terveyskeskus) voi itse tehdä päätöksen siitä, että henkilö jää pysyvään hoitoon vuodeosastolle. Näin saadaan tuotettua kaikki yksikön tarvitsemat potilaat. Hoitoprosessissa ei ole missään vaiheessa kuntoutusjaksoa, joka olisi erillisen kuntoutukseen perehtyneen yksikön tekemä.  Osa ikääntyneistä, jotka voitaisiin kuntoutuksen avulla saattaa takaisin itsenäiseen elämään jää vaille kuntoutusta. Myös ilmiö ”sairaala tarvitsee potilaita” tunnetaan.  Siksi siirtyminen riippumattomaan päätöksen tekoon olisi tarkoituksenmukaista.

”Suomalainen terveyskeskuksen vuodeosasto on elävä hoitotieteen museo”, kommentoi amerikkalainen sisätautien professori. Eikä syyttä, sillä terveyskeskuksissa tilojen ahtaus estää ikääntyneen kuntoutumisen. Ikääntyneen vuoteesta tulee oleskelupaikka, kunto huononee ja elämä lyhenee. Rollaattoria käyttävät ikääntyneet ohjataan aterioimaan vuoteessa, koska osastolla ei ole ruokapöytiä potilaille. Ikääntyneiden oleskelutilassa voi olla 20 hengelle 4-6 nojatuolia ja 6 hengen pöytä. Viranomaisvalvonta ei koske suunnitteluvaihetta eikä tiloille ole asetettu muiden maiden mukaisia minimivaatimuksia.  Siksi ikääntyneille tarkoitetut eriasteiset hoivayksiköt rakennetaan ja korjataan edelleen ahtaiksi toimimaan vanhan kaavan mukaan muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

THL:n aineistosta (ks. liite 1.) voidaan havaita, terveyskeskusten pitkäaikaisosasto on vielä käytössä osassa terveyskeskuksia. Osassa kuntia vallitsee ristiriitainen tilanne: kaikkein raskaimmin miehitetty yksikkö, pitkäaikaisosasto hoitaa helpointa potilasryhmää eli hoitoisuusluokan 1. asiakkaita. Hoitoisuusluokituksen mukaisesti he voisivat olla tuettuina omassa kodissaan. Hoitoisuudella arvioituna noin 17 % potilaista tarvitsisi asunnon kotipalveluilla ja 3 % potilaista tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa.  Miten on selitettävissä, että paikkoja on 999, mutta raskaan hoidon, hoitoisuusluokka 5, tarvitsijoita on vain 37?  Ja miksi 176 hoitoisuusluokkaan 1 kuuluvaa henkilöä on raskaimmin miehitetyllä osastolla?

Jokin aika sitten toinen kirjoittajista oli mukana ryhmässä, jossa keskusteltiin edellä mainitusta aiheesta. Keskustelussa STM:n asiantuntija totesi, että asialle ei tarvitse tehdä mitään, koska terveyskeskusten pitkäaikaishoito loppuu joka tapauksessa nopeasti. Kannanotossa aliarvioitiin terveyskeskusten kyky tehdä itse vanhuksista pitkäaikaispotilaita. Ikääntyneiden romahtavalla toimintakyvyllä ei siis ole väliä.

Tarkastellaanpa asiaa seuraavaksi talouden näkökulmasta. Mitä kustantaisi, jos asiakkaat purettaisiin hoitoisuuden mukaan hoitoisuusryhmiin ja ryhmät sijoitettaisiin hoitoisuuden perusteella sille hoivatasolle, jonne he kuuluvat. Nykyisen terveyskeskusten pitkäaikaishoidon hoidon purkaminen vanhuksen kuntoa vastaavaan palveluun on kuvattu kustannuksineen liitteessä 2. Taulukosta voidaan havaita, että kun palveluille lasketaan vuosikustannus, niin näillä kahdella palvelun toteutuksella on eroa noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Käytännössä ero on todennäköisesti vielä suurempi, koska vuodeosastolta pois päästessään henkilöt kuntoutuvat paremmin toimeen tuleviksi ja siten helppohoitoisemmiksi. Jos siis rajataan vuodeosastohoito 1 kuukauteen, niin säästäisimme palvelurakenteessa ainakin 12 miljoonaa euroa vuodessa.  Lisäksi ikääntyneiden vuodelevosta johtuva toimintakyvyn romahtaminen voitaisiin estää.

 

Satu Niskanen Väitöskirjatutkija, TtM, toimintaterapeutti 

Erkki Vauramo Professori (h.c.) 

 

Liite 1. Terveyskeskusten pitkäaikaisosastot kunnittain luokiteltuna potilaiden hoitoisuuden mukaan.

 

Liite 2. Nykyisen terveyskeskusten pitkäaikaishoidon hoidon purkaminen vanhuksen kuntoa vastaavaan palveluun

Liite 2.

*Kustannusten perusteet: Terveyskeskuksen pitkäaikaisella vuodeosastolla käytetään hintaa 160 euroa/vuorokausi. Hoitoisuus 1:n tarve on kotihoito 80 euroa/vuorokausi. Hoitoisuusluokka 2 ja 3 kuuluvat tavalliseen palveluasuntoon. Luokassa 2 hinta olisi 110 euroa ja luokassa 3 se olisi 130 euroa, koska työpanosta kohdistetaan eri tavalla. Tehostetussa palveluasumisessa luokka 4 kuuluu tehostettuun palveluasuntoon j160 €/vrk ja hoitoisuusluokka 5 myös tehostettuun palveluasuntoon, mutta hoitopäivän hinnalla 180 euroa/vuorokausi.

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on email
Share on facebook