Mihin arkikuntoutuksen kustannus-vaikuttavuus perustuu?

Muissa pohjoismaissa jo pitkään käytössä ollut arkikuntoutus on osoittautunut tavanomaista kotihoitoa ja kuntoutusta kustannus-vaikuttavammaksi. Miten vaikuttavuus on mitattu ja kuinka kustannukset muotoutuvat?

Ikääntyneiden arkikuntoutuksen on havaittu lisäävän kuntoutujien laatupainotettuja elinvuosia1 sekä tukevan ikääntyneen omatoimisuutta arjessa 2. Näin arkikuntoutusta saanut asiakas kuvasi kokemustaan: ”Arkikuntoutukseen avulla koen, että minut muistetaan ja minua rakastetaan. Voin kyläillä säännöllisesti ja minulla on mahdollisuudet osallistua vapaa-ajan toimiin ja sosiaaliseen elämään.” 3 Toinen asiakas kuvaili arkikuntoutustiimiä ”liikkeellepanevaksi voimaksi”, joka tukee asiakasta harjoitteiden tekemisessä.” 3

Arkikuntoutuksen vaikuttavuus ilmenee myös COPM- mittarilla tehdyissä arvioinneissa, jossa asiakas arvioi omaa suoriutumistaan sekä tyytyväisyyttä suoriutumiseensa asteikolla 1-10. Alla olevasta kuviosta 1. voi havaita, että arkikuntoutusta saaneiden asiakkaiden (punainen katkoviiva) kokema suoriutuminen ja tyytyväisyys suoriutumiseensa nousee jyrkästi arkikuntoutuksen alettua ja laskee hieman arkikuntoutusjakson päättymisen jälkeen. Tavanomaista kotihoitoa ja kuntoutusta (sininen viiva) saaneiden suoriutuminen ja tyytyväisyys nousee tasaisesti, mutta ei vuoden seuranta-ajalla saavuta arkikuntoutusta saaneiden asiakkaiden tasoa.

Kuvio 1. Asiakkaiden kokema suoriutuminen ja tyytyväisyys suoriutumiseensa päivittäisistä toimista. Vasemmalla oleva kuvio kuvastaa asiakkaan kokemaan suoriutumista arjen toiminnasta ja oikealla tyytyväisyyttä suoriutumiseensa arjen toimintoihin. Pystyakselilla on arviointiasteikko ja vaaka-akselilla on aika lähtötilanteesta 12 kuukauteen. Sininen viiva on kontrolliryhmä, jolla tarkoitetaan tavanomaista kotihoitoa ja kuntoutusta. Punainen katkoviiva on interventioryhmä, jolla tarkoitetaan arkikuntoutusta. Lähde: Langeland et al. 2016, suora linkki lähteeseen: http://hdl.handle.net/11250/2389813

Mitäs sitten tapahtuu arkikuntoutusta ja tavanomaista kotihoitoa ja kuntoutusta saavien asiakkaiden aiheuttamille kustannuksille? Arkikuntoutusjakson alkuvaiheessa arkikuntoutustiimi käy asiakkaan luona tiiviisti ja käyntiajat ovat pitkiä, tunnista muutamaan tuntiin. Tämän vuoksi yhteiskunnalle aiheutuu arkikuntoutuksesta alkuvaiheessa enemmän kustannuksia kuin tavanomaisesta kotihoidosta ja kuntoutuksesta. Arkikuntoutuksen edetessä asiakkaan toimintakyky tyypillisesti kohenee, jonka vuoksi asiakas tarvitsee vähemmän tukimuotoja kotiin, kuin jos hän olisi saanut tavanomaista kotihoitoa ja kuntoutusta. Tämä vaikuttaa yhteiskunnalle aiheutuviin kustannuksiin siten, että arkikuntoutuksen kustannukset laskevat matalammalle kuin tavanomaisen kotihoidon ja kuntoutuksen aiheuttamat kustannukset. Kustannusten muodostuminen on kuvattu kuviossa 2. Kyseisen tutkimuksen mukaan, arkikuntoutuksesta ja tavanomaisesta kotihoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuvat kustannukset ovat puolen vuoden seuranta-ajalla samalla tasolla.

Kuvio 2. Arkikuntoutuksesta ja kontrolliryhmästä aiheutuneet kustannukset. Pystyakselilla on kustannukset norjan kruunuina ja vaaka-akselilla on aika viikkoina. Sininen viiva on kontrolliryhmä, jolla tarkoitetaan tavanomaista kotihoitoa ja kuntoutusta. Punainen viiva on arkikuntoutusryhmä. Lähde: Langeland et al. 2016, suora linkki lähteeseen: http://hdl.handle.net/11250/2389813

Tutkimus siis osoittaa, että kuuden kuukauden seuranta-ajalla arkikuntoutus on tavanomaista kotihoitoa ja kuntoutusta kustannusvaikuttavampaa. Toisin sanoen, jos yhteiskunta sijoittaa 1000 euroa arkikuntoutukseen sekä tavanomaiseen kotihoitoon ja kuntoutukseen, asiakas saa enemmän hyötyä arkikuntoutuksesta. Aikaisemmin on saatu myös tutkimustuloksia, joiden mukaan arkikuntoutus on yhteiskunnalle edullisempaa sen lisäksi, että se tukee paremmin ikääntyneen suoriutumista päivittäisistä toimista. Kyseisissä tutkimuksissa vertailuryhmänä oli myös tavanomainen kotihoito ja kuntoutus.4,5

Yhteenvetona voidaan todeta, että arkikuntoutus on yhteiskunnalle joko saman hintaista tai edullisempaa, kuin nykyisen kotihoidon ja kuntoutuksen toteutus. Kyseessä on siis arvovalinta. Haluammeko sijoittaa yhteiskunnan rahat arkikuntoutukseen, joka tuottaa ikääntyneille enemmän hyvinvointia vai jatkaa entiseen malliin?

Satu Niskanen, väitöskirjatutkija, toimintaterapeutti sekä kehitysjohtaja, Voimin Oy

Lähteet:

1 ZINGMARK, M., NILSSON, I., FISHER, A.G. and LINDHOLM, L., 2016. Occupation-focused health promotion for well older people — A cost-effectiveness analysis. British Journal of Occupational Therapy, 79(3), pp. 153-162.

2 ASPINAL, F., GLASBY, J., ROSTGAARD, T., TUNTLAND, H. and WESTENDROP, R., 2016. Reablement: supporting older people towards independence. Age and Ageing, 0, pp. 1-5.

3 HJELLE, K., TUNTLAND, H., FORLAND, O. and ALVSVÅG, H. 2017. Driving forces for home‐based reablement; a qualitative study of older adults’ experiences. Health and Social Care, 25(5), pp 1581-1589.  

4 KJERSTAD, E. and TUNTLAND, H.K., 2015. Reablement in community-dwelling older adults: a cost-effectiveness analysis alongside a randomized controlled trial. Health Economics Review, 6(1), pp. 15-15.

5 LEWIN, G.F., ALFONSO, H.S. and ALAN, J.J., 2013. Evidence for the long term cost effectiveness of home care reablement programs. Clinical Interventions In Aging, 8, pp. 1273-1281.

Jaa artikkeli

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on email
Share on facebook