Kuntoutusavustajilla lisää toimintakykyä kotona asuville ikäihmisille?

The Home Independence Program (HIP) on australialainen ikääntyneiden kotihoidon ja arkikuntoutuksen toimintamuoto. Toimintamuoto on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi asiakkaiden toimintakyvyn, elämänlaadun ja itsevarmuuden lisäämiseen. HIP- toimintamalli on suunniteltu erityisesti kotihoidon aloittaville asiakkaille sekä asiakkaiden lisääntyneeseen palvelujen tarpeeseen.  Toimintamallin käyttöön oton jälkeen hoivapalveluiden tarve on vähentynyt ja terveydenhoitomenot ovat pienentyneet.

Perinteisesti HIP-toimintamallin moniammatilliseen tiimiin on kuulunut toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja sairaanhoitaja. Tiimistä yksi henkilö on nimetty kullekin asiakkaalle hoivakoordinaattoriksi (Care Manager), joka määrittää asiakkaan kanssa tavoitteet, tekee kuntoutumissuunnitelman, toteuttaa arviointeja kuntoutumisen etenemisestä ja työskentelee asiakkaan kanssa tavoitteiden saavuttamiseksi erilaisten interventioiden ja strategioiden avulla. Tiimi pitää viikoittain tapaamisia, joissa uudet asiakkaat käydään läpi ja tiimin jäsenet voivat konsultoida toisiaan tarvittaessa. Tiimin jäsenet kouluttavat toisiaan erilaisten interventioiden käyttöön ja asiakastyössä tarvittavaan osaamiseen. Esimerkiksi fysioterapeutti voi kouluttaa tiimin jäsenille tasapainon ja voimaharjoittelun keinoista ja merkityksestä kun taas sairaanhoitaja voi perehdyttää muita lääkehoitoon liittyvistä periaatteista.

HIP toimintamallin periaatteet ovat:

  • asiakkailla on hoivan ja tuen tarve, heidän toimintakykynsä on riskissä heikentyä

  • toimintamalli on intensiivinen, tyypillisesti 6-12 viikkoa kestävä, useilla kotikäynneillä toteutettu

  • toiminta toteutetaan ikääntyneen kotona

  • tavoitteena on asiakkaan itsenäisyyden lisääminen

  • toiminta on asiakaslähtöistä ja tavoitteellista

HIP-toimintamalli käytännössä:

  • kattava moniulotteinen arviointi

  • tavoitteellinen suunnitelman teko yhteistyössä asiakkaan kanssa 

  • tutkittuun tietoon perustuvat interventiot päivittäisten toimintojen optimointiin

  • tukea ja seurantaa puhelimitse, kasvotusten tapaamiset minimoitu

  • asiakkaalle tietoa oman hyvinvoinnin tukemisesta (terveellinen  ikääntyminen, ihon kunnosta huolehtiminen, lääkkeet, sairauksien ja onnettomuuksien ennaltaehkäisy)

  • kannustaa asiakkaita ja heidän omaisiaan osallistumaan hoitoon liittyvään päätöksentekoon

  • sosiaalisen tuen merkitys kotona asumisessa, asiakkaalle sopivien  tukitoimintojen järjestäminen

Australiassa vain harvat organisaatiot ovat kuitenkaan ottaneet HIP-toimintamallia käyttöön sen positiivisista tuloksista huolimatta. Syynä tähän on, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työllistäminen on keskittynyt Australiassa muutamille organisaatioille. Lisäksi yhteisöllisistä palveluista kokemusta omaavan henkilökunnan palkkaamisessa on ollut haasteita organisaatioissa. HIP- toimintamuodon käytön laajentamiseksi Australiassa aloitettiin projekti, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten rinnalle otettiin hoivakoordinaattoreiksi henkilöitä, joilla ei kuitenkaan ollut sosiaali- ja terveysalan ammatillista koulutusta tehtävään.

Projektissa oli sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista koostuva tiimi, joka huolehti ilman ammatillista koulutusta toimivien hoivakoordinaattoreiden ohjaamisesta. Hoivakoordinaattoreita koulutettiin toimintamallin perusteisiin ja käytettyihin interventioihin. Koulutus koostui esityksistä, tapaus esimerkeistä, roolileikistä, kotitehtävistä ja ennakko lukemistosta. Hoivakoordinaattoreita tuettiin työssään viikoittaisissa tapaamisissa tiimin kanssa, jossa uudet asiakkaat käytiin läpi. Tiimin ammattilaiset tukivat koordinaattoreita jakamalla tietoa omilta erikoisosaamis alueiltaan.

Hoivakoordinaattoreiden tuottama palvelu edisti asiakkaiden toimintakykyä, liikkuvuutta, itseluottamusta ja hyvinvointia vähentäen samalla kotiin vietävien palvelujen tarvetta. Ilman sosiaali- ja terveysalan ammatillista koulutusta toimiva hoivakoordinaattori voi tukea asiakasta kun saa tukea moniammatilliselta tiimiltä ja on varta vasten tehtävään koulutettu.

Voisiko Suomessa ottaa mallia australialaisesta toimintamuodosta? Kun kotona asuvan ikääntyneen toimintakyky laskee ja kotihoidon palveluja aloitetaan tai lisätään, voitaisiin hoivapalvelujen sijaan kokeilla ensin  intensiivistä kuntoutusjaksoa. Kuntoutusta voitaisiin kouluttaa toteuttamaan kuntoutusavustajia, aivan kuin Australiassa Care Managerit. Kuntoutusavustajien tukena toimisi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista koostuva moniammatillinen tiimi. Kuntoutusavustajien koulutus voisi olla lyhytkestoisempi kuin esimerkiksi lähihoitajien tutkinto ja olisi räätälöity nimenomaan koti- ja arkikuntoutukseen. Samat kuntoutusavustajat voisivat vastata nimettyjen asiakkaidensa käynneistä, näin asiakkaan luona kävisi tuttu henkilö joka tuntee asiakkaan yksilölliset tarpeet ja toiveet.

Lähteet:

Lewin G, Concanen K, Youens D. The Home Independence Program with non-health professionals as care managers: an evaluation. Clin Interv Aging. 2016;11:807-817. https://doi.org/10.2147/CIA.S106180

Lewin G, De San Miguel K, Knuiman M, Alan J, Boldy D, Hendrie D, Vandermeulen S. A randomised controlled trial of the Home Independence Program, an Australian restorative home-care programme for older adults. Health Soc Care Community. 2013 Jan;21(1):69-78. doi: 10.1111/j.1365-2524.2012.01088.x. Epub 2012 Sep 25. PMID: 23009672.


Kirjoittaja

Sanna Tarnanen

Voimin Oy

Jaa artikkeli