Onko korona jo osa ikäihmisen arkea? Keväällä Suomessa koettiin ensikosketukset koronaviruksen kanssa. Kokoontumiset kiellettiin, järeitä rajoituksia asetettiin valtiovallan toimesta, suojavarusteista oli pulaa ympäri maailman ja ihmiset elivät epätietoisuudessa. Muutamassa päivässä arki alkoi tuntua huonolta elokuvalta, joka ei meinannut millään loppua. Turvaväleistä, maskeista, käsidesistä ja kokoontumisrajoituksista tuli arkipäivää. Tietoisuus viruksesta lisääntyi kuukausien kuluessa. Alkuun riskiryhmään kuuluville iäkkäille yli 70-vuotiaille oli asetettu tiukat rajoitukset kaikkien kontaktien välttämiseksi. Rajoitusten seurauksena iäkkäät eristäytyivät koteihinsa ja hoivakodit sulkivat ovensa ulkopuolisilta. Viikkojen vieriessä eristäytyminen aiheutti monille yksinäisyyden ja ahdistuksen lisäksi kokonaisvaltaista toimintakyvyn laskua. Lukuisilta ikäihmisiltä kaikki harrastukset, aktiviteetit ja tapaamiset olivat jääneet pois.
On selvää, että riskiryhmiin kuuluvia tulee suojella. Keväällä iäkkäiden tiukat rajoitukset olivat kuitenkin näin jälkikäteen tarkasteltuna ylimitoitettuja. Voiko tietyn ikäisen ihmisryhmän liikkumisen vapautta ja oikeutta omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin evätä kansanterveyden perusteella? Toki tilanne oli kaikille ennennäkemätön ja tiukat rajoitukset perustuivat asiantuntijoiden parhaiksi katsomiin ratkaisuihin. Syksyn mittaan olemme taas saaneet todistaa koronatartuntojen määrän kasvua, mutta onneksi emme enää ole tuntemattoman edessä. Voimme elää koronan kanssa niin normaalia arkea kuin mahdollista. Tämän varmistavat kattavat suojavarusteet, Koronavilkku, kehittynyt koronatestausjärjestelmä, selkeät toimintaohjeet ja rajoitukset sekä lisääntynyt tietoisuus viruksesta. Yhteiskuntaa ei ole onneksi tarvinnut sulkea, vaikka erilaisia toimintoja ja tapahtumia onkin rajoitettu voimakkaasti. Iäkkäiden elämään kasvavat tartuntaluvut vaikuttavat kuitenkin taas eristävästi, sillä monet välttelevät kontakteja oma-aloitteisesti.Toimintakyvyn tukeminen korona pandemian aikana
THL on antanut suosituksia iäkkäille, joiden mukaan jokaisen tulisi lähikontakteissa noudattaa varovaisuutta yksilöllistä harkintaa käyttäen. Jokaisen oma kokonaistilanne ja yksilölliset riskitekijät vaikuttavat korona viruksen aiheuttamaan sairastumisen uhkaan. THL:n sivuille on koottu hyviä käytänteitä iäkkään toimintakyvyn tukemiseksi epidemian aikana. Kunnat, järjestöt, seurakunnat ja kolmannen sektorin toimijat tarjoavat erilaisia tuen muotoja iäkkäille, esimerkiksi asiointiapua, etsivää vanhustyötä, arjessa tukemista, fyysisen toimintakyvyn tukemista ja mielen hyvinvoinnista huolehtimista. Jos sinä tai läheisesi tarvitsee tukea epidemian aikana, kannattaa selvittää oman alueen vanhustyön toimijoiden tarjoamia palveluita.
THL:n listaamille iäkkäiden tukisivuille pääset alla olevasta linkistä:
Monet vanhustyön toimijat ovat kehittäneet uusia tapoja olla yhteydessä ja tukea iäkkäiden sosiaalisuutta epidemian aikana. Erilaiset puhelin-, video- ja etätapaamiset ovat vakiinnuttaneet asemansa tärkeänä tuen muotona. Koronaepidemian aiheuttamasta arjen mullistumisesta voi etsiä myös positiivisia puolia. Suuret muutokset ovat haastavia, mutta ne sisältävät myös aina mahdollisuuden. Ehkä kasvokkain tapaamisten vähennyttyä iäkkäiden digitaidot kehittyvät ja ainakin osa heistä ottaa digiloikan uusiin teknologioihin. Yhteiskunta on muuttunut koko ajan digitaalisemmaksi. Nyt monet iäkkäät voivat motivoitua opettelemaan uusien teknologioiden käyttöä. Eräskin iäkkäämpi rouva ihmetteli uutta tapaamismuotoa. ”En minä ole aikaisemmin tällä lailla kulkenut ympäriinsä. Nyt ei tarvitse olla yksin kotona, vaan tapaan ihmisiä täällä sisällä enemmän kuin aikaisemmin.” Kyse oli puhelin- ja videotapaamisista ryhmässä muiden seniorien kanssa. Koronapandemia ei ole missään nimessä toivottu tapaus, mutta ehkä voisimme ajatella, ettei se myöskään ole toivoton tapaus. Jokaisen elämään korona on vaikuttanut enemmän tai vähemmän, mutta yhteistä kaikille on, että sen aiheuttamaa muutosta ei voi pysäyttää. Muutos sisältää aina myös mahdollisuuden.
